Miksi kaikista ei tule muusikoita
 

 



Sanovat jotkut, että sävelkorva tulee syntyessä lahjaksi tai sitten ei tule. Joku viisas kertoo, että sitä voisi harjoitella kuten kaikkia muitakin taitoja. Enpä usko.
 
Itse halusin lapsena oppia soittamaan jotain ja soittimeksi valikoitui viulu. Jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä kannattanut pysyä muissa harrastuksissa, mutta kyllähän lapsen pitää saada soittaa viulua jos se haluaa. Geenit kun eivät oikein kannustaneet musiikin pariin, isäukko esitteli joskus vanhaa koulutodistustaan – oli aika haka joka aineessa, numerot olivat kiitettävän suunnalla lähes joka aineessa. Musiikkinumero (vai oliko se siihen aikaan laulu -niminen aine) oli noin puolet pienempi kuin muut numerot. Ja asteikko oli siis nelosesta kymppiin.
 
Ihan hyvin siinä hommassa alkuun pääsi, opin pitämään viulua ja jousta oikealla tavalla ja painelemaan kieliä sormilla sopivaan pituuteen. Mutta sitten jossain vaiheessa soitonopettaja kävi vaativaksi: olisi kuulemma pitänyt soittaa niin sanotusti vireessä. Sehän vaatii, että viulu on viritetty oikein ja kun vasemman käden sormia painetaan kielen päälle niin pitäisi olla aika tarkkaan oikeassa kohdassa. Pitäisikö laittaa joku rannetuki tai peukalotuki, että olisi sormet aina oikealla paikallaan. Tuumasin vain, että millä millimetrimitalla nuo sormien paikat pitäisi mitata.
Ei kuulemma millään. Korva kertoo, milloin ääni on oikea. Siis se sävelkorva.
Kyllä se on kuulkaa niin, että jos siirrän sormea millin kymmenesosan siinä kielen päällä niin en minä huomaa äänessä mitään eroa. Aina oli soitonopettaja viulun minulle virittänyt. Eikä kyse kuulemma ollut pelkästään sormien asennosta vaan koko soittajan asento oli tärkeä. Mikähän siihen auttaisi ? Joku tosi jämäkkä selkätuki, joka pitäisi kropan täsmälleen opettajan haluamassa asennossa. Näyttäisipä tyylikkäältä.
 
Kerran sitten lupauduin esiintymään koulun kevätjuhlassa. Ensimmäisissä harjoituksissa piti ihan ensin virittää viulu ja nyt ei ollut soitonopettajaa sitä tekemässä. Oli vain koulun musiikinopettaja ja muita oppilaita. Käski tämä opettaja minun virittää viuluni, että voidaan aloittaa harjoitukset. Tuumasin vain, että en osaa, en ole sitä ikinä tehnyt.
-Ei se ole vaikeaa, tuumasi opettaja siihen. Piano on hyvä apuväline tässä hommassa. Sanoi sitten pianon takana istuvalle Pekalle: - Pekka, anna D sieltä pianosta. Kääntyi minuun päin ja käski antaa D:n viulusta. Kysyi sitten: - Kuulostaako samalta ? En tiedä mitä huippusävelkorvan omaava musiikkitaiteilija olisi sanonut tässä tilanteessa, mutta todennäköisesti jotain muuta kuin tämän minun komenttini, joka sulavasti liukui ulos suustani: - Miten h**vetissä piano voi kuulostaa samalta kuin viulu ?!
Katsoivat minua jotenkin oudosti ja aika pian sen jälkeen lopetin kaikenlaisen soittamisen ja keskityin muihin harrastuksiin kuten urheiluun ja elokuvien katseluun. Jätin suosiolla tuon music -harrastuksen muille. On minulla yksi kaveri, joka vetää laulutunnit Helsinki -nimisessä kaupungissa. Vois kuulemma opettaa minullekin laulamista ja musiikkia ylipäätään. Sanoin sille, että ei kiitos, kyllä tämä on minun osaltani tässä.



 
 

     
           
           
           
           
 
Copyright © 2012-2016 Yhteystiedot: Varios Artistas, variosartistas@variosartistas.net